torstai 17. huhtikuuta 2014

Kirjoittamista kilpaa kukonlaulun kanssa

 

Ukko kiekuu
Vuosi sitten oli Omat kanat, omat munat -kirjan kirjoittamisurakka kiivaimmillaan. Heräsin aamulla neljän, viiden maissa. Keitin kahvit ja kävin tekstin kimppuun. Varhaisaamut ovat olleet minulle aina tehokkainta työskentelyaikaa. Puolenpäivän jälkeen en yleensä saa enää mitään kovin järkevää aikaiseksi.

Koirani, kissani ja kanani olivat tottuneet kirjoittamisrytmiini. Ainut, joka häiritsi työtäni, oli aurinko, joka nousi päivä päivältä aikaisemmin. 

Tämän maiseman vieressä kirjoitan
 
Työpöytäni on makuuhuoneen ikkunan vieressä enkä raaski peittää maisemaa verhoilla. Monena aamuna kevään ihana valo keskeytti uurastukseni ja ryntäsin pihalle kamerat kaulassani. Kumisaappaat vain jalkaan ja anorakki yöpaidan päälle.

 
Auringonnousun parhaat hetket ovat ohi muutamassa minuutissa.

Kiireisimpään aikaan olin suorastaan helpottunut, kun säätiedotus lupasi pilvistä ja sateista. Silloin sain keskittyä kirjoittamiseen aamuisin. Ukko-kukko oli kerinnyt kiekua jo monta kertaa, kun aamukahdeksan aikoihin kiiruhdin koirien kanssa kanalaan ruokkimaan kanat ja avaamaan ikkunan ulkotarhaan.

Kirjoittaminen vie mehut eikä sitä pysty päivässä tekemään kuin korkeintaan neljä tuntia. Lounaan jälkeen keskityinkin hyvällä omalla tunnolla valokuvaamiseen, koska se puolestaan on aina antanut minulle lisäenergiaa. Valokuvaaminen rasittaa enemmänkin fyysisesti, koska kamerani ja objektiivini ovat painavia. Iltapäivät joko seurustelin eläinteni kanssa kamera mukanani tai tein retkiä lähiluontoon. Huonoilla säillä ja iltaisin oli sitten hyvää aikaa käydä kuvia läpi. Nukkumaan oli aika mennä silloin, kun silmät alkavat lupsahdella kuvia ruudulta valkatessani.

Nyt kun kanakirja on valmis, luulisi, että olisin luopunut kanojen kuvaamisesta. Ei toki! Kanat todella osaavat ottaa kevään ja valon vastaan.

Yrjö-kukko rinta rottingilla
Kun Yrjö-kukko astelee pihalla rinta rottingilla ja metallinhohtoiset laulusulat välkehtivät, sykähtää riemu minunkin rinnassani. Kanoilta olen oppinut, mitä tarkoittaa hetkessä eläminen. Nyt on aika nauttia ja iloita kirjan runsaasta, hyvästä palautteesta. Maatiaismuorin lämpimät kiitoshalaukset kaikille kannustavista viesteistä ja yhteydenotoista!


Maatiaismuorin pääsiäisvinkki:


Viisi kanaani munivat 2–3 munaa päivässä. Kukaan kanoista ei vielä ole innostunut hautomaan, joten tipuja ei pääsiäiseksi tule. Munia riittää hyvin pääsiäisruokiin ja koristeluun.

Ennen pääsiäistä leivon ja teen erilaisia munaruokia, koska tarvitsen paljon munankuoria.



Munat puhallan tyhjäksi, tekemällä parsinneulalla tai puukon kärjellä pienet reiät munan molempiin päihin. Innokkaat askartelijat voivat koristella munat monella tapaa. Minä maalaan maatiaiskanojeni ruskeisiin muniin kuvioita peiteväreillä. Pääsiäismunat voi ripustaa lankaan laittamalla langan päähän katkaistun tulitikun.
 
Omien kanojen munat riittävät pääsiäiseksi leivonnaisiin ja koristeeksi.
Hieman haikeana muistelen aikoja, jolloin pöydän ympärillä oli monta pientä taiteilijaa. Muutama kuori saattoi räsähtää rikki ja vesivärikuppi kaatua. Maalaan jokaiselle lapselleni ja lapsenlapselleni nimikkomunan.

Kevään edistymistä Kolilla ja elämää Kortelahden pientilalla voit seurata Maatiaismuori-blogistani.

Terveisin, Kirsti
 
Kirsti Hassisen Omat kanat, omat munat, Pihakanalan perustaminen (2014) on kananhoito-opas omasta pienestä kanalasta unelmoivalle. Kirja kutsuu seuraamaan kanojen elämää ja opastaa kanalan rakentamisessa, kanojen hankinnassa ja hoidossa. Lisäksi kirjassa tutustutaan suomalaisiin alkuperäisrotuihin.

Ei kommentteja: