keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Kiireetöntä oloa



Kevääni on mennyt kiireisissä merkeissä, kun olen valmistellut käsikirjoitusta heinäkuussa julkaistavaan kirjaani Pohjois-Skandinavian vaellusreitit. Lisäksi olen suunnitellut ensi kesäksi useiden viikkojen mittaista vaellusta Keski-Norjan kansallispuistoihin. Vaelluskartat ovat levällään ympäri huonetta ja sen seinillä, useita norjankielisiä vaelluskirjoja on siellä täällä työpöydällä ja lattialla täynnä kaikenvärisiä tarralappuja, ja tekstinkäsittelyohjelman kursori liikkuu vinhasti kuvaruudulla.

Kaiken kiireen keskellä päätin yhdessä ystävieni kanssa lähteä viikonloppureissulle Pyhä-Häkin kansallispuistoon. Varasimme Poika-ahon varaustuvan, koska pitkän päivätaipaleen jälkeen on kiva päästä neljän seinän sisälle suojaan. Poika-ahon tuvan yhteydessä on myös sauna, joka vauhditti päätöstä.


Vaikka olen tottunut vaeltamaan karummissa vuoristo-olosuhteissa, viihdyn myös Etelä-Suomen metsiköissä. Pyhä-Häkin kansallispuisto on enimmäkseen suota ja mäkistä vanhaa männikköä. Puiston vanhimmat puut ovat 1500-luvulta. Merkityn reitin varrella on myös pari nuotiopaikkaa sekä ehdoton suosikkini, Kotajärvi ja sen rannassa uimalaituri.


Vaikka oli kylmä huhtikuinen päivä, päätimme käydä pulahtamassa järvessä. Aristelin aluksi mutta sitten muistin kaikki ne jäätikköjärvet, joissa olen käynyt uimassa muutaman vedon. Viimeksi viime syyskuussa Kebnekaisella, kun satoi räntää. Suosittelenkin sitä kaikille. Lyhyt pulahdus järvessä tai joessa huuhtoo päivän hiet pois ja virkistää verenkiertoa. Pään kastelemista en suosittele ainakaan jäätikköjärvissä.

Niin, kävin kuin kävinkin uimassa ja illalla vielä saunassa, jonka jälkeen laitoimme kynttilän- ja avotakan valossa illallista. Tunnelma oli harmoninen ja viipyilevä. Ei puuttunut kuin tuvan nurkassa istuva trubaduuri soittelemaan jotain vanhaa ja tuntematonta säveltä.

Seuraavana aamuna tapahtui jotakin merkillistä. Havahduin hiljalleen ulkoa kuuluvaan linnunlauluun. Silmittelin ja venyttelin jäseniäni ja nousin sängynlaidalle istumaan. Katselin tuvan seiniä kuin todellista maailmaa enkä edes muistanut koko kirjaa saati sen kirjoittamista.


Teksti ja kuvat: Harri Ahonen


Harri Ahosen kirja Pohjois-Skandinavian vaellusreitit ilmestyy heinäkuussa 2014.

Ei kommentteja: