torstai 26. kesäkuuta 2014

Toimitus testaa: Ruokaa saunassa!

Toukokuussa ilmestyneen Saunakeittokirjan kaikki ruoat valmistetaan saunassa: kiukaalla, pesässä, kauhassa tai kuumavesipadassa. Saunakokkailuni on aiemmin rajoittunut lähinnä makkaran paistoon ja mansikoiden sulattamiseen (niinpä) kiukaalla, joten halusin kokeilla savukalan valmistamista  kiuaspesässä.


Juhannussaunamme hiilloksilla valmistui makoisa nieriä. On ehkä helpompiakin tapoja valmistaa ruokaa, mutta hauskuutta saunassa kokkailusta ei ainakaan puutu!

Sanomalehdessä savustettu kala

Ainekset ja tarvikkeet

2 paksua sanomalehteä
isokokoinen kala
voita
voipaperia
kuumaa vettä
merisuolaa

Upota toinen sanomalehdistä veteen. Perkaa kala ja sivele suomuille voita. Voita voi sulatella hetken saunan lämmössä, ettei siitä tarvitse vuolla hillittömiä kokkareita kalan päälle (kuten minä tein). Kääri kala voipaperiin ja paketoi tiiviisti märkään sanomalehteen muutama sivu kerrallaan. Viimeistele paketti kuivalla sanomalehdellä.





Aseta paketti tulipesään hyvälle hiillokselle. Kun sanomalehtipaketti on hiiltynyt kalan ympäriltä (kaikki kuivat sanomalehden sivut ovat hiiltyneet kokonaan pois ja myös märkä sanomalehti on alkanut hiiltyä), on kala valmis.




 
Nosta kala saunanpesästä, käytä apuna patakintaita (vaikka niitä ei kuvassa näykään) ja esimerkiksi hiilihankoa tai tuhkalapiota.


Kiuaspesästä nostaminen oli homman haastavin osio. Saatuaan happea kalapakettimme roihahti iloiseen liekkiin - ehkäpä paketit olivat liian kauan kiukaassa ja märät sanomalehdet eivät tehonneet niin hyvin. Varovaisuutta siis!







Ota puhtaaseen pesuvatiin muutama litra kuumaa vettä ja liota siihen merisuolaa. Suolaa on liuoksessa riittävästi, kun lisätty merisuola ei enää liukene veteen. Kalan kastaminen suolaveteen onnistui hyvin voipaperin kanssa. Ilman sitä kalamme olisi hajonnut suolavesiastian pohjalle. 
Karusta ulkomuodostaan huolimatta sanomalehdessä savustettu kala oli erittäin hyvää ja suolaisuus juuri sopiva. Ja mikä parasta, sauna tuoksui savusaunalle vielä seuraavana aamuna.









Teksti ja kuvat: Toimitus / Elina
Resepti kirjasta Katariina Vuori, Janne Pekkala ja Vesa Ranta: Saunakeittokirja

tiistai 24. kesäkuuta 2014

Kesäkisa!


Kesällä on aikaa tehdä kaikenlaista mukavaa. Vaikka sää olisi kylmä ja sateinen, sisällä voi puuhailla vaikka mitä. Niinpä haastamme kaikki lukijamme mukavaan tekemiseen:

Toteuta jotakin Tammen tai WSOY:n käytännön tietokirjasta ja lähetä meille siitä kuva. Arvomme osallistujien kesken 5 kirjapakettia!

Voit siis esimerkiksi kokata, leipoa, neuloa, askarrella, sisustaa, kasvattaa kukkia tai joogata
tai vierailla vaikka matkaoppaamme suosittelemassa museossa.
Voit osallistua kilpailuun myös useammalla kuvalla.
 

Lähetä kuvasi osoitteeseen tietokirjat@tammi.fi tai tietokirjat@wsoy.fi. Julkaisemme lähetetyt kuvat blogissamme etunimen tai nimimerkin kera. Kilpailuun voi osallistua 17.8. klo 24 asti, jonka jälkeen julkistamme voittajat ja ilmoitamme heille henkilökohtaisesti.

Ihanaa kesää!
Toimitus




perjantai 13. kesäkuuta 2014

Knit in Public Day tiistaina 17.6.




Kansainvälinen Knit in Public Day kokoaa Helsingissä neulomisen aktiiviset tekijät saman katon alle POP UP ILOon, Makkaratalon Citycenteriin.

Mukana tapahtumassa muun muassa:

1kertaa2 - Paikalla suunnittelija Piia Kalliomäki
Huili - Lehti kestävään elämään
KOTOLiving - Anu Harkki
Granny square work shop - Jemina Juliana
Lankakauppa Snurre - Anne Lampinen neuloo yhdessä kävijöiden kanssa ja ohjeistaa omia lempimallejaan.
Laura Vartio - Korusuunnittelija, nahkapunosteos esittelyssä
LUHKA - Elina Nieminen
Maailman pisin kauluhuivi - POP UP ILO
omⒶ KOPPA-tapaaminen - VMSomakoppa Virpi Siira
Ruukin Kehräämö ja Puoti - Mukana ihka eläviä alpakoita!
Siperian Martat - Piknik ja neulontaa
Voikkaribaari - Pientä purtavaa

Tapahtuman tarkempi ohjelma, työpajat ja esittelyt löytyvät pian tapahtuman FB-sivuilta.


ILOlla, Tervetuloa!
 
Teksti: Toimitus/Jenni
Kuvat: POP UP ILO

keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

Toimitus testaa: Vaahtokarkkeja!


Viime syksynä ilmestyi Karkintekijän käsikirja, jonka myötä hurahdin täysin erilaisten karkkien tekemiseen. Kirjassa on perusteelliset ohjeet vaikka mihin, kuten suklaan temperoimiseen, mutta useimmin on tullut tehtyä vaahtokarkkeja.

Heti alkuun kaikille epäilijöille:

1) Minäkään en pidä vaahtokarkeista, paitsi grillattuina. Ja näistä. Ja nämäkin toimivat grillattuina (paitsi mustikan makuiset).

2) Ei, vaahtokarkkien valmistus ei ole vaikeaa, mutta se vaatii tarkkuutta ja huolellisuutta. Ohje on pitkä, kyllä, mutta vain siksi, että onnistuminen olisi varmaa. (Note to self: Jos aiot ottaa kuvia työvaiheista, toimi nopeasti, sillä esim. vaaka sammuu aika äkkiä.)

Olen tehnyt vaahtokarkkeja monen makuisina, ja suosikkejani ovat vadelman ja mustikan makuiset. Etualalla kuvassa on kaksikerroksisia mustikka-vadelmavaahtiksia, taaempana on vadelmaa ja mustikkaa. Tummat ovat mustikkaa, jotka on pelkän tomusokerin sijaan pyöritelty mustikka-viinimarja-tomusokeriseoksessa.




Ainekset
rypsiöljyä voiteluun
2 isoa munanvalkuaista (yht. 70 g)
1 dl mehutiivistettä (vadelma, mustikka...)
20 g liivatejauhetta (löytyy kaupasta liivatelehtien vierestä) 
1 ¼ dl vettä
400 g kidesokeria
150 g glukoosi- tai vaaleaa maissisiirappia (molemmat hyviä) 
¼ tl suolaa
(2 rkl vadelmapyreetä / 1 rkl mustikkajauhetta / mehutiivistettä)
100 g tomusokeria pyörittelyyn (tai osa marjajauhetta)
Elektronisia lämpömittareita.

Tarvikkeet
- uunivuokia ja leivinpaperia
- iso metallinen tai melamiininen kulho (ettei sula!)
- desilitramitta
- pikkukulhoja/laseja
- keittiövaaka
- 3 litran kattila
- kauha
- silikoninen pullasuti
- elektroninen lämpömittari
- sähkövatkain
- vispilä
- nuolija
- leikkuulauta
- terävä, suorateräinen veitsi


Muutama sana tarvikkeista: Vaaka on välttämätön, koska se helpottaa mittaamista. Tilavuusmitat ovat liian epämääräisiä. Ehdoton on myös elektroninen lämpömittari. Kuvassa on kaksi erilaista. Alempi, halpa kinkkumittari, toimii aivan yhtä hyvin kuin kallis! Voit tarkistaa tarkkuuden mittaamalla kiehuvan veden lämpötilan: sen pitäisi olla 100 astetta. Jos mittari heittää paljon, ota se huomioon sokeriliemen lämpötilaa mitatessasi.

 1. Vuokien valmistelu
Asettele leivinpaperi uuni- tai foliovuokaan. Perusannokseen sopii hyvin esimerkiksi noin 30 x 20 cm foliovuoka.

Voitele leivinpaperi kevyesti mauttomalla rypsiöljyllä. Käytä apuna talouspaperia ja huolehdi, että öljyä tulee joka kohtaan, myös vuoan reunoille. Muuten vaahtokarkit eivät irtoa paperista (eivät sitten millään).

2. Munanvalkuaiset
Erottele munanvalkuaiset keltuaisista. Varmista, ettei tippaakaan keltuaista pääse mukaan. Munia on erikokoisia, joten valkuaiset voi punnita, mutta muutaman gramman heitto ei haittaa.

3. Liivate
Mittaa mehutiiviste ja liivatejauhe pieneen kulhoon ja jätä likoamaan.

4. Sokeriliemi
Mittaa vesi, kidesokeri ja glukoosisiirappi kattilaan. Se kannattaa tehdä vaa'an päällä niin, että samalla voi katsoa, koska sokeria ja siirappia on tarpeeksi.

5. Sokeriliemen keittäminen
Laita sokeriliemi kattila liedelle ja kuumenna sekoittaen niin kauan, että sokeri on liuennut kokonaan. Tämän jälkeen lientä ei enää sekoiteta!

Ota lasiin vettä ja pyyhi kattilan reunat pullasudilla. Voit ottaa reilusti vettä sutiin ja valuttaa sitä kattilan reunaa pitkin. Yhtään kiteitä ei saa jäädä reunoille, ne voivat myöhemmin kiteyttää koko seoksen.

Laita mittari sokeriliemeen. Huolehdi, ettei se osu pohjaan ja ettei sen kärkeen kiinnity paksua sokerikerrosta. Jos niin käy, liota kuumassa vedessä.

6. Valkuaisten vatkaaminen
Kun sokeriliemi on 118-asteista, vatkaa valkuaiset isossa kulhossa kovaksi valkoiseksi vaahdoksi. Muista mitata sokeriliemen lämpötilaa välillä.

Laita liivateliemi mikroon lämpiämään 30 sekunnin ajaksi.

7. Yhdistäminen
Kun sokeriliemi on 127-asteista, ota kattila liedeltä ja sekoita joukkoon liivateliemi.

Lisää sitten sokeri-liivateliemi valkuaisvaahtoon sähkövatkaimella rauhallisesti vatkaten.

HUOM! Jos sokeriliemi pääsee muutaman asteen liian kuumaksi, se ei haittaa. Jos se kuitenkin kuumenee selvästi liikaa, se juuttuu kattilanpohjaan eikä muu auta kuin aloittaa alusta. Kuuma vesi kuitenkin liottaa sokerin irti kattilasta melko nopeasti.

8. Vatkaaminen
Nosta sähkövatkaimen teho täysille ja vatkaa 610 minuuttia. Minun vatkaimeni on tehokas ja 6 minuuttia riittää. Tosin sen jälkeen vatkain sitten jo ylikuumeneekin eikä vatkaamisesta tulisikaan enää mitään.

Voit halutessasi lisätä tässä vaiheessa marjapyreetä, -jauhetta tai tilkan mehutiivistettä maun vahvistamiseksi.


9. Valmis!
Vaahtokarkkimassa on valmista, kun se muuttuu todella sitkeäksi ja paksuksi, eikä vatkain tahdo enää jaksaa vatkata.

Kun vatkaimia nostaa, massaan jää näkyviin kuvioita. 

10. Massan levittäminen

Levitä massa öljytyn leivinpaperin päälle vuokaan. Käytä apuna nuolijaa tai paria.

Jos unohdit aiemmin öljytä leivinpaperin, toimi nopeasti, sillä massa muuttuu pian hankalammaksi levittää.

11. Hyydyttäminen
Jätä levy hyytymään vähintään 8 tunniksi tai yön yli huoneenlämpöön. Älä laita levyn päälle leivinpaperia tai tuorekelmua, se tarttuu kiinni.

12. Leikkaaminen
Levitä vaahtokarkkilevyn päälle tomusokeri. Öljyä veitsi ja tomusokeroi myös se.
Leikkaa levy ensin suikaleiksi ja pyörittele suikaleet tomusokerissa. Leikkaa sitten suikaleet neliöiksi ja pyörittele myös ne.

Säilytä tiiviissä rasiassa.





Vaahtokarkit säilyvät rasiassa tuoreina noin viikon. Vaikka annos on iso, harvemmin niitä kuitenkaan enää viikon jälkeen on jäljellä.

Jos haluat tehdä kaksikerroksisia vaahtokarkkeja, tee ensin toinen maku ja levitä vuokaan. Tee sitten toinen maku ja levitä ensimmäisen massan päälle.

Teksti ja kuvat: Toimitus/Jenni

maanantai 9. kesäkuuta 2014

Viiden tähden julkkarit

Iloinen kirjanomistaja ja onnellinen kirjailija.
Perjantaina 6.6. juhlistettiin Piritta Kantojärven Viiden tähden vaelluksen ilmestymistä Tokoinrannan puistossa, Helsingin Kalliossa. Kemujen oli tarkoitus alkaa neljältä. Puoli neljältä, kun kirjailija ja kustannustoimittaja saapuivat paikalle, satoi kaatamalla. Kun telttaa pystytettiin varttia vaille neljä, satoi edelleen kaatamalla. Onneksi tavaroiden esillepanoon oli valittu teemaan sopivasti kanoottisäkkejä, joten tavarat saatiin pysymään kuivina. Myös pukeutuminen oli asianmukaista kovin moniin muihin julkkareihin eivät gore-tex-vaatteet sopisi yhtä hyvin!

Tasan neljältä sade onneksi loppui kuin tilauksesta ja ensimmäisiä vieraita alkoi valua paikalle. Tarjolla oli kuohuviinin lisäksi näkkäriä ja paputahnoja sekä raakasuklaapalloja ja pannukahvia. Paputahnat olivat todella koukuttavia molempia piti maistella vuorotellen eikä voittajasta silti tullut selvyyttä. 

Tässä resepti tahnoista toiseen. Tahnan voi myös syödä heti, sitä ei tarvitse kotioloissa kuivata.



Tomaattitahna

Ainekset
n. 240 g kypsiä kikherneitä
1−2 valkosipulin kynttä
1 tl mustapippuria, 1 tl juustokuminaa, 2 mm chilirouhetta ja 2 mm (kristalli)suolaa
20 g seesaminsiemeniä
25 g (4−5 kpl) aurinkokuivattuja tomaatteja
n. 4 rkl kylmäpuristettua oliivi-, hamppu- tai rypsiöljyä
(puolikkaan limen mehu tai sitruunamehua)
1,5−2 dl vettä
(persiljaa)

Kotona
Soseuta kypsät kikherneet ja valkosipulin kynnet.
Kuivaa ohuena kerroksena. Annoksesta tulee kuivattuna n. 80 g.
Hienonna täysin kuivunut soselevy tehosekoittimessa. Lisää joukkoon
mausteet, seesaminsiemenet ja silputut aurinkokuivatut tomaatit.
Pakkaa öljy ja lime- tai sitruunamehu erikseen.

Vaelluksella
Laita jauhe tiiviiseen purkkiin ja lisää vettä sen verran, että jauhe peittyy. Anna turvota muutama tunti.
Notkista tahna öljyllä ja lisää tarvittaessa vettä (tai limemehua), jos et halua kovin öljyistä tahnaa.
Laita levitettä leivälle.
Koristele persiljalla tai ketunleivillä.

Myös Yle Puhe kävi jututtamassa Pirittaa eräruoista perjantaina. Jutun voi kuunnella täällä.

Piritta Kantojärven Viiden tähden vaellus -kirja on täynnä hyviä vinkkejä ja loistavia reseptejä retkeilijöille. Kirja ilmestyi toukokuussa 2014.

Teksti ja kuvat: Toimitus/Jenni

tiistai 3. kesäkuuta 2014

Toimitus testaa: Korvasieniaika!


Muutama viikko sitten ilmestyi Sieniä ja ihmisiä -kirja. Sieniä keväällä, mitä ihmettä? Mutta nytpä onkin mitä paras korvasieniaika!

Kerran lapsina löysimme kummallisen ruskean ja kiemuraisen möhkäleen, mutta emme uskaltaneet koskea siihen. Sen jälkeen en korvasieniä muista nähneeni. Tilanne korjaantui kuitenkin viime viikolla, kun sattumalta osuimme hakkuuaukealle, jolta löytyi aivan käsittämättömän paljon korvasieniä: yhtään liioittelematta ruokakaupan kassillinen vajaassa  tunnissa.

Koko ilta menikin sitten korvasieniä keitellessä. Onneksi kaasugrillissä oli keittolevy, joten keittämistä ei tarvinnut tehdä sisätiloissa. Korvasieniä pitää keittää reilussa vedessä (1 osa sieniä ja 3 osaa vettä) vähintään kahteen kertaan. Sienten on annettava kiehua 5 minuuttia kerralla ja keittokertojen välissä ne on huuhdeltava huolella. Varmuuden vuoksi keitimme sienet vielä kolmannenkin kerran.

Suurin osa sienistä meni pakastimeen, mutta heti piti kokeilla jotain. Sieniä ja ihmisiä -kirjasta löytyi houkutteleva sieniletturesepti, joka pääsi testaukseen. Paistoimme sienet ja sipulin ennen taikinaan laittoa, hyviä tuli!
Lettujen kanssa tarjoilimme savulohi- ja korvasienitäytettä.


Marjan sieniohukaiset 

3 dl maitoa
3 munaa
1,5 dl sienisilppua
1,5 dl sipulisilppua
5 rkl maissijauhoa
0,5 dl öljyä
ripaus suolaa
voita paistamiseen

Sekoita kaikki ainekset keskenään. Paista hitaasti voissa keskilämmöllä niin, että sipuli pehmenee ja ohukkaiden pinnat saavat kauniin värin.

Lisää makua sieniin saat, jos paistat ne etukäteen voissa ja maustat suolalla.

 
Teksti ja kuvat: Toimitus/Jenni
Resepti kirjasta Saimi Hoyer & Petri Salmela: Sieniä ja ihmisiä