perjantai 26. syyskuuta 2014

Matkakumppanit: Italia


 
Matkakumppanit-osio auttaa, kun haluat löytää matkakohteeseesi sijoittuvaa lukemista.
 
Andrea Camilleri: Hämähäkin kärsivällisyys
 
Juonittelua ja poliittista kähmintää, ratkaisijana TV:stä tuttu komisario Montalbano
Aurinkoisia maisemia, värikkäitä henkilöitä ja notkeaa juonittelua: komisario Montalbanon tutkimukset vievät Sisilian pittoreskeissa maisemissa kuhisevaan poliittiseen kähmintään.
Koko kaupunki kuiskii paikallisen opiskelijatytön katoamisesta. Äkäisenhurmaavalla komisario Montalbanolla on edessään melkoinen tehtävä selvittäessään outoa kidnappausta. Miksi kaappaaja on niin varma, että köyhän perheen tytöstä maksetaan huikeita lunnaita? Komisarion pettämätön silmä on ennenkin tunnistanut lahjonnan, valheiden ja tekopyhyyden verkot, ja seudulla, jossa rikolliset tuntevat ihmisten rahaliikenteen verottajaakin paremmin, Montalbanon kaltaista miestä tarvitaan.



torstai 25. syyskuuta 2014

Matkakumppanit: Amsterdam


Matkakumppanit-osio auttaa, kun haluat löytää matkakohteeseesi sijoittuvaa lukemista.

Donna Tartt: Tikli

Tikli on suuri tarina oman tien etsimisestä, ystävyydestä, rikollisuudesta ja taiteesta.
Newyorkilainen 13-vuotias Theo Decker jää eloon, kun pommi räjähtää taidemuseossa ja hänen äitinsä saa surmansa. Isä on jättänyt perheen jo aiemmin, ja pojan on löydettävä itselleen koti. Theon hämmästyttävä odysseia vie hänet erikoisen hienostorouvan perheeseen, antiikkikaupan tomuntuoksuiseen kellariin, Las Vegasiin juhlimaan uhkapelivoittoja sekä taiderikollisten hämyiseen maailmaan.
Valonkipinänä tarinan sydämessä tuikkii Theon salainen aarre ja taakka, pieni 1600-luvun lintumaalaus.

keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Yhdistävä tekijä olet sinä – eli miten hankkia taidetta kotiin


 


Eteisen lipaston päällä on Niilo Komulaisen pronssiveistos Pippuri, jonka annoin miehelleni syntymäpäivälahjaksi muutama vuosi sitten. Marja Patrikaisen Kakkaava koira on niin ikään pronssiveistos ja hankinta opiskeluajoiltani. Seinällä irvistelee Hannamari Matikaisen uniikki grafiikanvedos joka on mielestäni bulldoggimme muotokuva.

 
 
Kirjoitin yhdessä kollegoideni Anne Mäkelän ja Janne Laineen kanssa kirjan Koti+taide. Taidesisustamisen käsikirja vastauksena kysymyksiin, joihin toistuvasti törmäämme viedessämme asiakkaidemme koteihin teoksia nähtäväksi ja sovitettavaksi.

Taiteen hankkimiseen ja ripustamiseen kotiin liittyy edelleen turhaa arkuutta ja huonoja tekosyitä. Tavallisin estetaiteen hankinnalle on kuvitelma taiteen elitistisyydestä: taidetta ostaakseen tulisi olla kroisos ja hallita suvereenisti tyylisuunnista jutustelu kuohujuoman äärellä.

Tosiasiassa taide on tarkoitettu jokaiselle. Maassamme on tällä hetkellä ainakin 32 yhdistyksen tai yrityksen ylläpitämää Taidelainaamoa (www.taidelainaamot.fi), joista taidetta voi hankkia korottomasti osamaksulla vaikka parilla kympillä kuussa. Myös taiteilijat myyvät itse teoksiaan osamaksulla suoraan työhuoneilta ja valtaosassa gallerioitakin se on mahdollista. Raha ei siis ole este taiteen hankinnalle – muutama kymppi säästyy kuukaudessa helposti vaikka karkkiostoksista. Jos pidät oman lähileipomosi taatusti tuoreista tuotteista, miksi et hankkisi taidetta itsellesi ja lahjaksi omalta lähitaiteilijaltasi? Suomessa toimii tällä hetkellä yli 2000 ammattitaiteilijaa, joten jokaiselle löytyy varmasti mieluinen teos!

 

 

Puolen vuoden pähkäilyn jälkeen hain Tampereen Taiteilijaseuran Taidelainaamosta Viggo Wallensköld:n maalauksen omaksemme. Olin käynyt ihailemassa sitä monta kertaa. Linssiluteet Pikkumies ja Puli tietenkin samassa kuvassa. Oikeanpuoleinen pikkuteos on Nikolai Lehdon sympaattinen maalaus jonka mieheni on saanut perinnöksi.
 
 
Myös huoli taideteosten tyylisuunnista ja tekniikoista on tarpeeton. Taidegallerioiden henkilökunta on olemassa sitä varten, että he kertovat kulloinkin galleriassa esillä olevasta taiteilijasta ja tämän tuotannosta. Taidegalleriaan voi piipahtaa vaikka lenkillä tai ruokatunnilla, sinne ei tarvitse pukeutua fiinisti tai pelätä joutuvansa hyökkäävän myyntityön kohteeksi. Galleriassa saa ja tulee keskustella: jos kuulet nuppineulan putoavan, laita galleristi töihin! Oppiminen on onneksi elämänmittainen matka. Taiteessa riittää haastetta ja tutkittavaa koko matkalle ja viihdyttävin seikkailu siitä kehkeytyy, kun uskaltaa astua oman mukavuusalueen ulkopuolelle ja tutustua ennakkoluulottomasti kaikenlaiseen taiteeseen. Jo lyhyen ajan kuluttua ymmärtää ja hyväksyy enemmän. Siedätyshoito on siis parasta mitä voit tehdä.

 

 
Salla Laurinollin öljyvärimaalaus  Leikki on ensimmäinen teoshankintani. Se on kunniapaikalla portaikon korkealla seinällä yhdessä  karttuvan grafiikankokoelmamme kanssa. Teos vavahduttaa minua edelleenkin, vaikka olen nähnyt sen päivittäin jo yli kymmenen vuoden ajan.

 

Taideteoksia ripustaessa kannattaa pitää mielessä se, miksi taidetta on hankittu: jotta siitä voisi nauttia omassa kodissaan joka päivä. Näin ollen taideteoksia voi ripustaa vaikka lattiasta kattoon. Siinä missä yksi voimakas teos saattaa vaatia koko seinän omakseen, voivat jotkut hyvinkin erilaiset teokset tulla hyvin toimeen keskenään, omana kokonaisuutenaan. Paras kokonaisuus syntyykin rohkeasta monimuotoisuudesta: sommitelmasta eri taiteilijoiden maalauksia, grafiikkaa ja piirroksia, jotka on kehystetty kekseliäästi.

Itse suosin luovaa ja elämänläheistä ripustusta. Vietän aikaa tilassa, johon yksittäinen teos tai kokonaisuus on tulossa. Päätän taideteoksen paikan ja korkeuden katseen ja valon suuntien ja muiden huoneessa olevien teosten sekä huonekalujen mukaan. Vaikka yleispäteviä sääntöjä ei olekaan, yleisin virhe on ripustaa taideteokset liian korkealle tai mielikuvituksettomasti. Taideteoksen paikkoja voi ja kannattaa aika ajoin vaihdella. Näin vuosikausia samassa paikassa ollut teos saa uuden elämän ja ansaitsemansa huomion paikanvaihdoksen myötä.

Hauskinta on ripustaa yhdessä ystävien kanssa, sillä heillä saattaa olla hyviä ideoita ja tuoreita näkökulmia. Mikäli kavereista ei löydy apua, voi taideteoksen ripustamisessa auttaa taidegalleristi, taiteilija tai vaikka oman paikallisen taiteilijaseuran asiantuntija. Sen lisäksi, että heiltä saa hyviä vinkkejä taideteosten sijoitteluun, tulee itse ripustuskin hoidettua taideteokselle ja kodin asukkaille turvallisesti.

Mielestäni pöhköin taiteeseen liittyvä huolenaihe on taideteosten sopivuus omaan kotiin. Turha arkuus kannattaa unohtaa: on tarpeetonta tuntea epävarmuutta uusien taideteosten hankinnasta tai sopivuudesta kodin sisustukseen yksinkertaisesti siksi, että teosten yhteinen nimittäjä olet sinä. Anna siis taiteen viedä, huomaat kyllä kun kolahtaa!

 
Pia Feinik

 





Kuvataiteilija, FM ja taiteen sekatyönainen Pia Feinik asuu rintamamiestalossa Nokialla aviomiehensä ja kahden koiransa, chihuahua Pikkumiehen ja ranskanbulldoggi Pulin, kanssa. Pia Feinikin, Anne Mäkelän ja Janne Laineen kirja Koti + taide on juuri ilmestynyt.
 
 

perjantai 12. syyskuuta 2014

Toimitus testaa: Kesäpäivän kakku




Kalenteri on jo syyskuussa, mutta Kakkujen kuningatar -kirjan kesäinen kansikuvakakku valikoitui pienen syyskuisen pojan syntymäpäiväkakuksi. Hieman sovelsin ohjetta: rommin sijaan kakku kostui omenamehulla. Hunajalla maustettu luomuhalva antoi kakun täytteeseen herkullisen arominsa. Luomuruusuilla koristelemisen sijaan tein kakun päälle tähtikuvion rouhituista cashew-pähkinöistä ja taivas syntyi kuivatuista mustikoista (jotka olivatkin erityisen maukkaita ja siistejä kakun koristeena).


 


 

 

 

 

 

 

 


Kesäpäivän kakku

(Virpi Kurjenlento)

pohja

4 munaa

1 1/2 dl sokeria

1 tl leivinjauhetta

2 dl vehnäjauhoja

sitruunainen mustikkatäyte

1 sitruunan mehu

1/2 sitruunan raastettu kuori

1 1/2 dl vettä

2 rkl sokeria

2 rkl perunajauhoja

2 dl mustikoita

kermatäyte ja kuorrutus

½ l kuohukermaa

500 g maitorahkaa

lisäksi

2 dl mustikka-vadelmahilloa

75 g halvaa

kostutus

1–2 rkl tummaa rommia

koristelu

luomuruusuja





Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita leivinjauhe ja vehnäjauhot keskenään ja kääntele seos kevyesti muna-sokerivaahtoon.

Kaada taikina voideltuun ja jauhotettuun kakkuvuokaan (halkaisijaltaan 22 cm) ja paista kakkua 175-asteisen uunin alimmalla tasolla 50–55 minuuttia. Kokeile kakun kypsyyttä ohuella puutikulla. Seisota kakkua vuoassa 5 minuuttia ja kumoa kakku ritilälle jäähtymään.

Sekoita sitruunamehu, kuoriraaste, vesi, sokeri ja perunajauhot kattilassa. Kiehauta ja nosta kattila heti liedeltä, kun kiisseli paksunee. Sekoita mukaan mustikat. Jäähdytä.

Vatkaa kuohukerma löysähköksi vaahdoksi ja sekoita vaahto rahkan kanssa. Tarkista maku.

Leikkaa kakku neljäksi levyksi ja kostuta pohjalevy rommilla. Kokoa kakku kerroksittain tarjoilulautaselle. Levitä vuoroväleihin sitruunaista mustikkatäytettä ja hilloa. Sivele jokaiseen väliin kermatäytettä ja murustele mukaan halvaa. Levitä noin puolet kermatäytteestä kakun päälle ja sivuille kuorrutteeksi.

Koristele kakku puhtailla luomuruusuilla juuri ennen tarjoilua.


***
Toimitus/Kati

keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Meitsit huutaa Susijengi!

Suomalaisia ei voi olla näkemättä Bilbaon kaduilla. Vanhassa kaupungissa, Guggenheimin taidemuseossa, joen rannalla -- kaikkialla törmää valkopaitoihin. Biskaya Areenalla Susijengin kannattajien huuto peittää alleen kaiken muun. Ääni vyöryy ylitse, nappaa otteeseensa ja kutsuu kannustamaan.
 
 

Tunnelma kisa-alueella on sekoitus urheilutapahtumaa, kansanjuhlaa ja kesäfestareita. Aurinko paistaa ja ihmiset ovat hyvällä tuulella. Kisaturistit ovatkin saaneet paljon kiitosta siitä, että käyttäytyvät hyvin. 

Kolme ottelua takana, kaksi edessä. Eilinen ottelu Dominikaanista tasavaltaa vastaan oli hermoja raastavan jännittävä. Tänään vastassa Turkki. Turkki on Suomen kanssa samassa tilanteessa, silläkin on yksi voitto aiemmista matseista. Suomi voitti Turkin vuosi sitten EM-kisoissa. Eiköhän kannusteta nytkin Suomi voittoon!


Tammi julkaisee Susijengistä kirjan lokakuussa:
 
Toimitus/Paula