maanantai 27. lokakuuta 2014

Matkakumppanit: Barcelona

 
 
Matkakumppanit-osio auttaa, kun haluat löytää matkakohteeseesi sijoittuvaa lukemista.

Petra Delicadon ja Fermín Garzónin vauhdikkaat tutkimukset jatkuvat sarjan kolmannessa osassa. Tällä kertaa parivaljakko lähtee hiuksia nostattavan postilähetyksen jäljille.

Rikospoliisi Petra Delicado saa postissa hyvin erikoisen lähetyksen: paketillisen irti leikattuja peniksiä. Petra ja hänen persoonallinen työparinsa Fermín Garzón alkavat tutkia, mistä mielenvikainen paketti on peräisin. Käy ilmi, että karmiva lähetys ei olekaan vain häiriintyneen mielen oikku. Taustalta paljastuu hirvittävä todellisuus, suuren mittaluokan rikos.

torstai 23. lokakuuta 2014

Näytöskeittiö viettelee kirjamessuilla

Odotan harvaa asiaa vuodessa yhtä paljon kuin Helsingin kirjamessuja. Kirjamessut alkoivat torstaina ja kirjanautintoja ryhdittävät tuttuun tapaan Ruoka, viini ja hyvä elämä -messut sekä Musiikkimessut.

Ruokakirjojen ystävän ykköspaikka tänä viikonloppuna on  näytöskeittiö. Näytöskeittiö löytyy Ruokamessujen puolelta hallin 5 takanurkasta. Sinne suunnatessa joutuu sivuuttamaan monen monta houkutusta, mutta paikalle pääseminen on vaivan arvoista,  uusien ideoiden lisäksi näytöskeittiöstä saa usein jotain pientä maistettavaa.

Torstaina näytöskeittiön isäntä Akseli Herlevi pääsi laajentamaan raakaruokatuntemustaan tartarpihveistä raakaherkkuihin Karita Tykän opastuksella. Mukana kokkailemassa oli Sanna Ala-Seppälä.

Näytöskeittiöstä löytyy esimerkiksi

Perjantaina:
*klo 1718 Hyvää joulua / Teresa Välimäki ja Johanna Lindholm
*klo 1819 Yks olut! / Aniko Lehtinen
*klo 1920 Juuri nyt! / Antti Ahokas ja Arto Koskelo

Lauantaina:
*klo 1011 Baking instinct / Elina Jyväs

Sunnuntaina:
*klo 1011 Sieniä ja ihmisiä / Saimi Hoyer ja Petri Salmela 
 


Myös muilla lavoilla keskustellaan useista mielenkiintoisista kirjoista.

Perjantaina:
*Mika Waltari klo 11.3012 Pelon hinta / Henkka Hyppönen

Lauantaina:
*Wine Corner klo 13.3014 Erosta eteenpäin / Marianna Stolbow 
*Kullervo klo 1414.30 Mieletön fiilis / Raisa Cacciatore ja Max Karukivi

Sunnuntaina:
*Wine Corner klo 11.3012 Kahvi / Terho Puustinen ja Petri Nieminen
*Kirjakahvila klo 1213.30 Kotipihan kasvihuone / Sonja Lumme 
*Kirjakahvila klo 12.3013 Saunakeittokirja / Katariina Vuori ja Janne Pekkala
 *Wine Corner klo 15.3016 Etiketti / Mirva Saukkola



Mukavia messuja kaikille, toivottavasti törmätään!

Toimitus/Paula


tiistai 21. lokakuuta 2014

Toimitus testaa: I love me -messut

 
Viime viikolla järjestettiin Helsingissä I love me -messut, joita mainostettiinkin jo täällä. En ollut itse ennen käynyt tapahtumassa, mutta koska tänä vuonna mukana oli paljon meidän kirjailijoitamme ja päivä sattui sopimaan kalenteriin, päätin lähteä tutustumaan. Tunnustan, etten odottanut messuilta kovinkaan paljon etukäteen, mutta yllätyin positiivisesti: siellähän oli vaikka mitä!
 
Ensimmäiseksi tuli vastaan tämä:
 
 
Mariela Sarkiman osastolla jaettiin hius- ja meikkivinkkejä, ja nopeimmat ilmoittautujat pääsivät myös itse kokeilemaan laittautumista ammattilaisten opastaessa. Parhaat vinkit löytyvät myös Make Up Bible ja Hair Bible -kirjoista , kuten kirjailija tässä itse kertoo.

 
Lumenen tuotteita ostaneille tarjolla oli kynsilakkausta. Myös toimittajan kynnet saivat uuden värin. (Ja mahdollisesti messuilta löytyi myöhemmin vielä kynsiin sopiva mekkokin.) 

 
Luonnollisesti-alueella oli Speltillä luonnollisesti parempaa -osasto, jossa mm. Karita Tykkä kokkaili herkkuja kirjastaan. Mukana tarkkailemassa myös Speltillä-kirjan ja SunSpeltin isä Kari Kaipainen.


Esityksiä ei tarvinnut ihailla yksinään vaan väkeä riitti, iltapäivästä ihan tungokseksi asti.

Myös kirjat olivat päässeet mukaan messuilemaan.
 

Ensi vuonna uudestaan! Silloin varaan koko päivän, jotta ehdin kokeilla kaikkea kiinnostavaa.

Teksti ja kuvat: Toimitus/Jenni

Virpi Siira FiinaNeuleessa torstaina ja perjantaina



Oma koppa -blogistaan tunnettu ja helmikuussa toisen kirjan julkaiseva Virpi Siira virkkaa Fiina-Neuleessa torstaina 23.10. ja perjantaina 24.10.
Käykääpä moikkaamassa käsityönharrastajat, Virpillä on aina ässiä hihoissaan!

http://www.fiinaneule.fi/kauppa/index.php?main_page=index&cPath=22_2459

perjantai 17. lokakuuta 2014

Retkeilyilta 5.11., tule mukaan!


Olemme julkaisseet tänä vuonna monta hienoa retkeily- ja luontoaiheista kirjaa. Niiden innoittamina päätimme järjestää retkeilyillan, jossa tekijät itse pääsevät ääneen.

Tervetuloa kuuntelemaan mielenkiintoisia puheenvuoroja ja tapaamaan muita retkeilystä kiinnostuneita!

Tapahtumaan mahtuu vain rajattu määrä osallistujia, joten ilmoittaudu pian osoitteeseen ilmoittautumiset@bonnierbooks.fi!



torstai 16. lokakuuta 2014

Lippuja Helsingin kirjamessuille


Kerro meille maanantaihin 20.10. mennessä Facebookissa, kenet haluaisit nähdä kirjamessuilla ja voita liput tapahtumaan! Arvomme 2 x 2 kpl lippuja, jotka lähtevät voittajille postitse ensi viikon alussa.

keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Pieni historiikki: 7 vuotta kinuskia



Olen havainnoinut seitsemän vuoden ajan aitiopaikalta leivontabuumin heräämistä Suomessa, bloggaamista ja blogeihin liittyviä ilmiöitä. Blogimaailma näyttää kovin erilaiselta tänä päivänä kuin Kinuskikissan syntyaikaan. Tämä pienimuotoinen historiikki valottaa, mikä on muuttunut ja miten tähän on tultu.

Kaiken alku ja juuri


Leivoin toissaviikolla syksyisen täytekakun, joka tihkui suklaata ja nostalgiaa. Blogin perustamisesta on ehtinyt kulua seitsemän vuotta. Tuona ensimmäisenä blogisyksynä askaroin samantapaisen kakun, jossa suklaakuorrutteen pinnan täyttivät värikkäät marsipaanilehdet. Ensimmäisiä blogipostauksia kirjoittaessani en voinut aavistaa, että ne olivat alku kokonaiselle elämänmuutokselle. Paljon on ehtinyt tapahtua näiden kahden kakun välissä.

Olen aina ollut kiinnostunut leipomisesta. Tykkäsin jo nuorena tyttönä keräillä reseptejä ja suunnitella tarjoiluita. Leivoin säännöllisesti, joskaan en välttämättä viikottain. Ystävät ja sukulaiset toki tiesivät, että meillä oli tarjolla itse leivottua. Rohkaisevasta palautteesta huolimatta en osannut ajatella, että leipominen voisi olla minulle harrastusta enempää. Oman leivontakirjan toteuttaminen tuntui utopistiselta haaveelta, eikä blogi-käsitettä ollut vielä olemassa. Toinen läpi elämän jatkunut intohimo oli luova käsillä tekeminen eri muodoissa: innostus suuntautui esimerkiksi savitöihin, tekstiilitaiteeseen, maalaamiseen ja askarteluun.

Käännekohta oli vuonna 2007, kun löysin netistä leivontablogeja ja kotikondiittoreiden huimia taidonnäytteitä. Silloin omat kiinnostuksenkohteeni tuntuivat löytäneen yhtymäkohtansa. Minulle valkeni, että kakut ovat taidetta, jota tavallinen perheenäitikin pystyy luomaan. Omien reseptien kehittely ei vaadi välttämättä koulutusta, vaan on mahdollista omaa intuitiota kuunnellen. Mahdollisuuksien kirjo oli loputon. Se oli huumaava tunne.

Kinuskikissa tuli jäädäkseen


Perustaessani Kinuskikissa-blogin olin kahden kaksosvauvan äiti ja äitiyslomalla päivätyöstäni ohjelmistosuunnittelijana. Tuohon aikaan useimmat leivontablogit olivat alle vuoden, korkeintaan parin vuoden ikäisiä. Ilmiö oli siis vielä kohtalaisen tuore. Lumipalloefekti oli kuitenkin vauhdissa: innostus levisi ja uusia blogeja syntyi kiihtyvää tahtia.

Alkuun oli vielä mahdollista tietää suurin osa blogeista nimeltä ja käydä niissä viikottaisilla "blogikierroksilla". Blogimäärän kasvaessa se kävi vähitellen mahdottomaksi. Samaan aikaan oman blogin kommenttien ja kysymysten määrä kasvoi ja lukijakunta laajeni. Bloggaamisen luonne muuttui - se ei ollut enää bloggaajien oma sisäpiiri, vaan tavalliset kotileipurit alkoivat pitää blogeja tasavertaisena tiedon- ja inspiraationlähteenä lehtiin ja kirjoihin nähden. Suuri yleisö oli heräämässä.

Jo ensimmäinen blogivuosi osoitti, miten tärkeä asia Kinuskikissasta oli minulle muodostunut. Leipominen ja bloggaaminen tarjosivat mahdollisuuden itsensä toteuttamiseen ja harrastuksen jakamiseen muiden kotileipureiden kanssa. Opin koko ajan uutta ja sain blogin kautta väylän jakaa osaamistani eteenpäin. Lukijoiden myönteinen palaute oli hyvin palkitsevaa ja kiitokset kannustivat laatimaan ohjeet perusteellisesti.

Vaihekuvien ottamisesta tuli tapa, jolle välillä jopa hyväntahtoisesti hymyiltiin: onko tosiaan tarpeellista kuvata yksinkertainen kuivakakku ennen uuniin laittoa ja välittömästi sen jälkeen. Koin kuitenkin, että paneutumiselle annettiin arvoa. Välillä se vaati venymistä, kun oli pienet lapset ja päivätyö rinnalla hoidettavana.

Pian blogin liikkeelle lähdön jälkeen aloin pohtia sen kehittämistä teknisestä näkökulmasta. Aluksi toiminnot perustuivat tavalliseen, netistä ilmaiseksi ladattavaan blogisoftaan. Ammatti verkkopalveluiden kehittämisen parissa oli varmasti osasyynä turhautumiseeni perusblogin ongelmiin: tiedon heikkoon löydettävyyteen ja käytettävyyteen. En halunnut tyytyä tilanteeseen, vaan perusblogin päälle alettiin tehdä omaa softaa, osin itse koodaten, osin tilaustyönä.

Ensimmäinen iso sivustouudistus oli valmis pari vuotta blogin perustamisen jälkeen. Tuossa yhteydessä blogin yhteyteen avattiin keskustelufoorumi ("Kinuskifoorumi"). Koska blogimaailman ulkopuolelta virtaavien lukijoiden määrä oli koko ajan kasvussa, tunsin tarvetta tukea heidän mahdollisuuttaan keskinäiseen kommunikointiin. Keskustelufoorumi oli ensimmäinen askel blogista kohti yhteisöä, joka myöhemmin täydentyi Kinuskigallerialla ja -leipomoilla.

Pitkäjänteisyyttä perheen ja kumppaneiden tuella

Blogille annettu aika ja panostus alkoi näkyä siinä, että kävijämäärät olivat jatkuvassa nousussa. Kun ensimmäinen sivustouudistus oli tehty, oli kriittisen pohdinnan paikka blogin tulevaisuuden kannalta. Oli päivänselvää, että tahtoa löytyi satsata blogiin ihan tosissaan. Tämä tahtotila näkyi monessa eri asiassa. Ensinnäkin se tarkoitti sitä, että halusin entistä enemmän leipoa lukijat huomioiden, enkä vain julkaista blogissa sitä, mitä milloinkin tuli leivottua. Tiedostin myös, että moni ensikertalainen ja kokeneempikin kaipaa apua ja tukea leivontapulmiinsa. Uudenlainen neuvonantajan rooli alkoi konkretisoitua, mikä vaati myös aiempaa enemmän koneen äärellä istumista. Onneksi apuun tuli äitini, joka alkoi Kinuskiemon roolissa vastata kommentteihin ja avunpyyntöihin. Ilman perheen osallistumista ja pyyteetöntä talkoohenkeä lukemattomissa eri tilanteissa Kinuskikissan tarina ei olisi edennyt siihen, missä ollaan tänä päivänä.

Satsaaminen tarkoitti myös laadukasta teknistä toteutusta. Saitti ei saisi kyykätä korkeimmankaan kävijäpiikin yllättäessä. Nämä kaikki tekijät edellyttivät bloggaamiseen suhtautumista aiempaa ammattimaisemmin. Blogi alkoi vaatia paitsi aikaa, myös kasvavaa rahallista panostusta: ohjelmistot, palvelin, raaka-aineet, välineet... Jotta minulla olisi mahdollisuus panostaa tähän kaikkeen, tarvittiin hyviä kumppaneita, joilla olisi halukkuutta pitkäjänteiseen yhteistyöhön.

Kinuskikissa oli ensimmäisiä itsenäisiä ruokablogeja, joka pystyi rahoittamaan toimintaa mainoksilla. Se edellytti alkuun kovaa työtä ja sinnikästä soittelemista yrityksestä toiseen. Vastaanotto oli vaihtelevaa; toiset olivat heti kartalla ja tunsivat Kinuskikissan, toisten kanssa lähdettiin liikkeelle siitä, mikä on blogi. Ensimmäisten kumppaneiden lähtiessä mukaan vuonna 2009 yritysmaailma oli vasta hitaasti heräämässä blogien tarjoamille mahdollisuuksille. Alettiin havahtua siihen, että yksittäisellä blogilla saattoi olla kuukaudessa kävijöitä yhden aikakauslehden levikin verran, mikä teki siitä varteenotettavan mainoskanavan. Blogi oli myös tehokas keino saavuttaa juuri tietty kohderyhmä. Printtilehdetkin elivät ilmoitusmyynnistä, blogi tarjosi toisenlaisen kanavan näkymiselle.

Itselleni oli alusta asti tärkeää, että kumppanit istuivat luontevasti Kinuskikissan leivontamaailmaan ja että mainonta oli hyvällä maulla toteutettua. Kaupallinen yhteistyö ei saanut olla ristiriidassa blogin uskottavuuden eikä henkilökohtaisten arvojeni kanssa. Kumppanit ymmärsivät hyvin blogin erityislaadun ja perusteluni. Minua ei ole koskaan vaadittu esittelemään tuotteita sillä perusteella, että yhteistyö sitä edellyttäisi eikä yritetty estää kilpailevien tuotteiden käyttöä. Kun olen tehnyt kumppaneille reseptejä, lopullinen päätös tuotteen valinnasta on ollut minulla. Jos jokin tuote ei ole toiminut, en ole julkaissut siitä reseptiä. Nykyään myös kuluttajansuojalaki edellyttää läpinäkyvyyttä. Bloggaajille lähetellään silloin tällöin tuotenäytteitä ja on oltava tarkkana, ettei vahingossa käytä tuotteita ilman, että asiasta kertoo blogissa. Itse merkitsen kumppaneille tehdyt reseptit aina otsikolla "Yhteistyössä se ja se".

Leivonta- ja blogibuumin seuraukset

Mainostajien heräämisen yhteydessä muutakin liikehdintää tapahtui leivontabuumin ympärillä. Aloittaessani "kinuskikissailun" ruokakauppojen leivontatarvikehylly tarjosi vain rajallisia mahdollisuuksia. Siinä mielessä kotileipurin arki on helpottunut huomattavasti. Kun aiemmin kakunkuorrutteeksi ainoa vaihtoehto oli se iänikuinen marsipaani, muutaman vuoden sisällä ruokakauppoihin saatiin valkoinen sokerimassa ja hieman sen jälkeen kaulintamassa ja uusia värivaihtoehtoja.

Leivontahyllyt ovat sittemmin täyttyneet koristerakeista, kakkukuvista, geeleistä, väreistä ja kylmäpuolellakin aivan uusista tuotteista, kuten maustetuista rahkoista ja makeista tuorejuustoista. Kokonaan oma lukunsa ovat leipomiseen erikoistuneet liikkeet, joissa tarvikkeiden valikoima saa leipurin pään pyörälle.

Seitsemän vuoden aikana on saatu nähdä aivan uudenlaisten trendileivonnaisten läpimurtoja. Ulkomailta tulleet villitykset, kuten cupcakes, cookie pops, macarons ja whoopies, ovat saavuttaneet kotileipureiden keittiöt paljon nopeammin kuin ennen nettiaikaa. Nämä ovat poikineet markkinoille uusia tuotteita, kuten kakkutikkarimuotteja ja macaron-alustoja.

Bloggaajan merkitys trendien luojana ja mielipidevaikuttajana on jo yleisesti tiedostettu fakta. Suositulla blogilla on asema, joka saattaa bloggaajan uudenlaisten valintojen eteen. Bloggaajaa saatetaan kosiskella liittymään osaksi portaalia. Portaali tarkoittaa laajempaa, eri blogeista koostuvaa sivustoa, jota hallinnoi jokin kaupallinen taho. Usein bloggaajalle maksetaan mukana olosta, mutta hän menettää itsenäisyyttään. Kun blogien yhteenlaskettu kävijämäärä kipuaa riittävän korkeaksi, portaalin ylläpitäjä hyötyy myymällä mainontaa yrityksille.

Itsenäisille blogeille on puolestaan tarjolla Blogiringin kaltaisia vaihtoehtoja, joissa bloggaaja voi halutessaan osallistua yksittäisiin kampanjoihin ja saada niistä korvauksen ilman muita sitoumuksia. Minulle ensin mainittu vaihtoehto on aina ollut täysin poissuljettu, sillä haluan vastata itse kaikista blogiin liittyvistä päätöksistä. Jälkimmäinen verkostoituminen on mahdollista, joskaan tällä hetkellä aikani ei riitä kuin yhteistyöhön omien kumppaneiden kanssa.

Bloggaajan toimintakenttä laajentuu


Viittasin jo aiemmin siihen, että yhteisöllisyys on ollut osa Kinuskikissaa varhaisista vaiheista lähtien. Tassunjälkensä tarinaan ovat luoneet sivuston jäsenet eli Kinuskit. Välillä kuulen kommentteja siitä, että Kinuskikissa-sivustoa on vaikea määritellä: onko kyseessä edes blogi? Blogi on toki edelleen Kinuskikissan sydän. Kinuskikissan voi kuitenkin mieltää myös laajempana yhteisenä tassutteluna, jossa kaikki kotileipurit saavat olla mukana. Näen Kinuskikissa-sivuston paikkana, jossa saa inspiroitua, jakaa ideoita ja kehittyä leipurina kannustavassa ilmapiirissä. Haluan vaalia yhdessä tekemisen meininkiä!

Ilmiö, jota ei voi olla mainitsematta puhuttaessa bloggaamisen muuttumisesta, on yhteisöpalveluiden, kuten Facebookin ja Twitterin, mukaan astuminen. Seitsemän vuotta sitten ne eivät kuuluneet bloggaamiseen, nykyään blogilla on "pakko" olla oma Fb-tili. Itse olen aktiivisin Facebookissa ja pidän siitä, että lukijat reagoivat siellä nopealla tempolla ja aktiivisesti. Kynnys blogikommentin jättämiseen on korkeampi. Ihmiset ovat kiireisiä ja pelkkä sisään kirjautuminen voi olla ratkaiseva hidaste. Se on näkynyt blogikommenttien määrässä aikaisempiin aikoihin verrattuna. Bloggaajan kannalta on kuitenkin tärkeää olla siellä, missä lukijatkin ovat. Toisaalta käyttäjäkunta ei ole välttämättä sama Facebookissa ja blogissa. Toivoisin saavani mahdollisimman reaaliaikaisen kontaktin kaikkiin Kinuskeihin ja olen paraikaa pohtimassa ratkaisuja siihen.

Netissä julkaistun ja perinteisen painetun sisällön välille on muodostunut uudenlaisia yhteistyömuotoja. Blogit ja painettu media ovat monessa tapauksessa yhdistäneet voimansa onnistuneesti. Monet tunnetut ruoka- ja leivontabloggaajat ovat julkaisseet oman kirjan. Blogien suosio on siis tuonut kustantajille koko joukon uusia kirjailijoita ja kirjoille uusia ostajia. Kinuskikissakin sai toteutettua utopistisen haaveensa Tammen kanssa 2,5 vuotta sitten ja viime keväänä toistamiseen. Myös printtilehden ja blogin yhteistyöstä on toimivia esimerkkejä. Itse olen suuresti nauttinut mahdollisuudesta pitää leivontakoulua Unelmien Talo&Koti -lehdessä.

Sydämessä Kinuskit

Koko tämän tapahtumaketjun päässä on yhä leivontaa rakastava perheenäiti, joka leipoo omassa keittiössään, päivittää blogia olkkariin sijoitetun tietokoneen äärellä ja kuvaa aikaansaannoksiaan makuuhuoneen nurkassa. Välillä aloittelevat bloggaajat kysyvät minulta neuvoja, miten he voisivat menestyä bloggaamisella. Sitä reseptiä minun on vaikeaa antaa. En koskaan itse lähtenyt tavoittelemaan blogin suosiota, vaan olen tehnyt ratkaisuja muista lähtökohdista: halusta jakaa leipomisen onnea eteenpäin ja saattaa kotileipurit yhteen iloisessa ja kannustavassa hengessä. Paras neuvoni on, että suhtaudu tekemisiisi kunnianhimolla, löydä omat vahvuutesi ja kuuntele sydäntäsi.

Todellinen menestyminen on mahdollisuus tehdä sitä, minkä kokee itselleen merkitykselliseksi. Hyvällä onnella käy niin, että omistautuneisuus ja sitkeä puurtaminen johtavat tilanteeseen, jossa rakkaasta harrastuksesta tulee myös ammatti. En ole katunut hetkeäkään, että uskalsin jättäytyä turvallisesta päivätyöstä yrittäjäksi. Työpäivät ovat välillä pitkiä ja työ sekoittuu vapaa-aikaan, mutta saan tehdä kutsumustyötä.

Teksti ja kuvat: Sini Visa

Matkakumppanit: Islanti








Matkakumppanit-osio auttaa, kun haluat löytää matkakohteeseesi sijoittuvaa lukemista.

Aidon islantilaisen neuleen lämpöä hehkuva kirja sisältää 65 perinteistä mallia yksityiskohtaisine ohjeineen.

Islantilaisia neuleita on laadukas, islantilaista alkuperää oleva neulontakirja, jonka laajasta valikoimasta löytyy malleja ja kuvioita moneen makuun: naisille ja miehille, lapsille ja koko perheen asusteiksi. Tunnelmallisissa islantilaismaisemissa kuvatusta teoksesta löytyvät niin perinteiset pyöröneuleet kaarrokkeineen ja kuvioraitoineen kuin useita perinteistä inspiraationsa saaneita modernimpia malleja. Neuleharrastajan kunnianhimon suurimpia kohteita ovat erilaiset villapaidat, -takit ja -mekot, ja niitä löytyykin kirjasta lukuisina eri versioina. Pienempiä töitä kaipaaville on tarjolla myös runsaasti asusteita hurmaavista hatuista ja pipoista lapasiin ja säärystimiin.


tiistai 14. lokakuuta 2014

Frankfurt, Frankfurt, Frankfurt!

 
 
Viime viikolla järjestettiin vuoden suurin kirjatapahtuma, Frankfurtin kirjamessut. Koska Suomi oli tänä vuonna messujen teemamaa, myös me toimittajat pääsimme osallistumaan messuihin.



Teemamaa Suomi näkyi jo heti juna-asemalla. 



Suomen paviljongissa sai tehdä kaikenlaista jännää...



... kuten aivorunotta.


Myös Helsinki, kirjastot ja muumit näkyivät messuilla...




... ja suomalaiset kirjailijat, kuten Timo Parvela, keräsivät paljon kuulijoita.



Viikonlopun yleisöpäivinä messuilla riitti vilskettä.




Myös näytöskeittiö löytyi, mutta istumapaikoista oli turha haaveilla.



Messualue oli valtava ja keskellä halleja oli aukio, jossa oli kaikenlaista ohjelmaa.



Sielläkään kellekään ei voinut jäädä epäselväksi tämän vuoden teemamaa.




Myös cosplay-nuoret olivat ottaneet tapahtuman omakseen...



... ja erikoisesti pukeutunutta porukkaa pyöri messualueella sadoittain.


Messujen ohella ehdimme tutustua myös vähän kaupunkiin...



... ja välillä jopa aurinko pilkisti pilvien takaa.

Teksti ja kuvat: Toimitus/Jenni

keskiviikko 8. lokakuuta 2014

I love me -messut + messulippuarvonta





Helsingin messukeskuksessa järjestetään 17.–19.10. monipuolisesti hyvinvointiin ja kauneuteen keskittyvät I love me -messut. Osastoja on  messuilla viisi: kauneus, muoti, terveys, koru ja kello sekä luonnollisesti. Messuilla on jo useana vuonna nähty sekä omaa osastoa pitämässä että luennoimassa Tammen ja WSOY:n tietokirjojen tekijöitä.
Varsin usein me täällä toimituksessa  havahdumme siihen, kuinka upeiden ja osaavien ihmisten kanssa saamme tehdä yhteistyötä. Moni kirjailijoistamme on päättänyt  keskittyä juurikin hyvän mielen ja hyvän olon aikaansaamiseen. Heidän kirjansa johdattavat monipuoliseen hyvän olon maailmaan. Uusi liikuntaharrastus, ennalta tuntematon vaellusreitti, sunnuntaibrunssin kruunaava kakku tai vaikka arkiaamun tasapainoinen aamupala tuovat kaikki pientä hyvää elämään. Kirjojemme tekijät ovat tehneet kaikkensa, jotta heidän kirjojensa lukija kokisi jotain uutta, onnistuisi ja ilahtuisi. Kirjan kuvista ja paperista lähtien on mietitty, miten kirja voisi tuoda hyvää mieltä ja iloa lukijan elämään.
Tänäkin vuonna messuilla voi tavata kirjailijoitamme.

Mariela Sarkiman osastolla pääsee tutustumaan syksyn meikkeihin ja kampauksiin. Jos mieltä kutkuttaa uusi hiustyyli, kannattaa osastolla käydä pyörähtämässä.
SunSpelt osastolla puolestaan vierailevat  mm. Olga Temonen, Karita Tykkä ja Teresa Välimäki. Osastolla pääsee tutustumaan speltin käyttöön ruoanlaitossa. Teresa Välimäkeä ja Kari Kaipaista voi myös käydä kuuntelemassa sekä lauantaina 18.10 että sunnuntaina 19.10 Voi Hyvin -lavalla klo 15.30.
Jos mielesi tekee messuille, niin kannattaa käydä osallistumassa messulippuarvontaan. Arvontaan osallistut kirjoittamalla tämän kirjoituksen Facebook-päivitykseen jonkun messuilla nähtävän Tammen tai WSOY:n kirjailijan nimen. Voittajat arvotaan tiistaina 14.10., eli osallistuthan viimeistään maanantaina 13.10.
Terveellistä ja kaunista viikkoa!
Toimitus/Paula





perjantai 3. lokakuuta 2014

Saunakeittokirjan kulisseissa


Vuosi sitten näihin aikoihin Saunakeittokirjan viimeisiä saunoja ja reseptejä kuvattiin:
 
"Katariina Vuori tässä hei! Olen tekemässä Tammelle Saunakeittokirjaa Janne Pekkalan ja valokuvaaja Vesa Rannan kanssa. Sopiiko jos tullaan laittamaan ruokaa kiukaallasi?"

Langan toisesta päästä kuuluu etäisesti ohi ajavan auton ääni, linnun heleää tulkutusta, lasten hihkumista, koiran haukuntaa, tuuli kahistelee kännykässä. Milloin mitäkin, mutta yleensä puhelimeen vastannut on hyvin hiljaa.
 
Ollaan pyhän asian äärellä.

"Niin miten se sitten oikein menee, ruoanlaitto kiukaalla?" se, jonka kiukaasta puhutaan, kysyy pienen tovin jälkeen.
 
Jonkun viikon päästä puhelusta kiuas on lämpiämässä, sille on matkaa kymmenen kilometriä, sata tai joskus kuusisataa. Jännittää, mahtuuko takakontissa koliseva valurautapata saunanpesään, muistihan joku ottaa uunikintaat? Kiukaan omistaja pelkää, kaadammeko taikinat ja lihapadat kuumalle alttarille.
 
Ja näin se menee, ruoanlaitto kiukaalla:

-Koivuklapit ovat hajoilleet pesässä hohkaaviksi kekäleiksi, vesi sähähtää mattamustilla kivillä.

-Poron rustopaloja majoittava valurautapata mahtuu kuin mahtuukin tulipesän luukusta sisään. Kiukaan omistaja on tehnyt lämmittämisessä hyvää työtä, rosmariinihönkäyksiä uuhuva lihapata kypsyy kolmessa vartissa.

-Kuumilla kivillä lämpenee paistinpannu, lisätään voita ja lorautetaan lammikollinen lättytaikinaa – presidentti Kekkosen makuun suurustettuna.

Illan hämärtyessä istutaan saunan portailla, vatsa täynnä, sielu ja ruumis puhtaana. Kiuaskin vielä yhtenä kappaleena.

"Tämänhän voisi ottaa tavaksi", kiukaan omistaja nyökyttelee.

Onko se kiuasruoka, seura vai viltinpehmeä jälkilämpö? En tiedä, mutta tässä on suomalaisen helppo olla.

Teksti: Katariina Vuori
Kuvat kirjasta Saunakeittokirja: Vesa Ranta

Katariina Vuoren ja Janne Pekkalan voi tavata Helsingin kirjamessujen Kirjakahvilassa 26.10. klo 12.30

Katariina Vuori on kirjailija-toimittaja ja pitkän linjan kiuaskokkaaja. Janne Pekkala on Eväsreppu-ohjelmasta tuttu kokki. Vesa Ranta on valokuvaaja, jonka valokuvia näkee Suomen merkittävimmissä sanoma- ja aikakauslehdissä. Katariinan, Jannen ja Vesan Saunakeittokirja ilmestyi keväällä 2014.

torstai 2. lokakuuta 2014

Matkakumppanit: Madrid


Matkakumppanit-osio auttaa, kun haluat löytää matkakohteeseesi sijoittuvaa lukemista.

Seikkailua, juonittelua ja salaisuuksia pursuava Kissatappelu sai vuoden 2010 Planeta-palkinnon, joka on arvoltaan maailman suurin kirjallisuuspalkinto. Romaani maalaa elävän kuvan Madridista viimeisenä keväänä ennen Espanjan sisällissotaa.

Englantilainen taidehistorioitsija Anthony Whitelands saapuu junalla Madridiin kevättalvella 1936. Hänen on tarkoitus arvioida paikallisen merkkimiehen, Igualadan herttuan, taidekokoelma ja nauttia Pradon taidemuseossa mestarinsa Velázquezin maalausten lumosta. Vaarallisesti kuohuva kaupunki vetää Anthonyn kuitenkin mukanaan suureen seikkailuun, johon falangistipomo, turvallisuuspoliisi, Iso-Britannian suurlähetystö, neuvostovakooja, tuleva diktaattori ja merkittävä taidepaljastus antavat merkittävän lisänsä. Puhumattakaan kiihkeistä espanjattarista!

Mendoza kuljettaa juonta hengästyttävään tahtiin ja onnistuu tempaamaan lukijan matkalle Madridin meluisiin baareihin, mielenosoittajien keskelle Puerta del Solille, avarille bulevardeille, kalatoreille ja museoiden aarteiden eteen. Hän näyttää poliittisista ja taloudellisista vaikeuksista kärsivän Espanjan räjähdysherkässä tilanteessa, joka tuntuu hyvin tutulta juuri nyt.