torstai 26. maaliskuuta 2015

Kevätmessuille!

Mökin keittokirjan julkkareissa tarjoiltiin hodareita.
Tänään alkaneet ja sunnuntaihin 29.3. kestävät Kevätmessut Helsingin messukeskuksessa kokoavat yhteen niin puutarhasta, mökkeilystä kuin sisustamisestakin kiinnostuneet. Mitä ihanaa sitä mökille tai takapihalle tänä keväänä keksisikään? Ehkä näiltä kirjantekijöiltä voisi kysyä:
 
Meri-Tuuli kokkaa  osastolla 6d60!

Meri-Tuuli Lindström valmistaa OpaMuurikan osastolla mökkiherkkuja juuri ilmestyneestä Mökin keittokirjastaan. Näytökset päivittäin klo 11, klo 13 ja klo 15. Kannattaa käydä maistamassa!


Perinnemestari Hannu Rinteen suosittu korjausklinikka auttaa mökkeilijöitä lauantaina klo 11.30-12.30 Lempisaunan ohjelmapisteessä. Lisäksi Hannu Rinne vierailee lauantaina Salpakirjan osastolla 6s151 klo 13.00-13.30.

Tiina Vainio käynnistää messupäivän lempeästi saunajooga-esittelyllä Lempisauna-alueella päivittäin klo 11.00.
 
Kannattaa myös käydä kysymässä vinkkejä lavaviljelyyn Lavatarhuri-kirjan Suvi Lehtoselta Kotipuutarhan osastolla.



keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Kirjailija kertoo: Sisustussuunnittelijan päivä



Pyysimme sisustuskirjailijaamme Tea-Mariia Pyyköstä kertomaan meille päivästään. Tea-Mariian sisustusopas ilmestyy tällä viikolla.

Teksti ja kuvat: Tea-Mariia Pyykönen

PERJANTAI

Päiväni ovat todella vaihtelevia. Tänään on toimistopäivä, joka on täynnä tapaamisia. Pyrin keskittämään aina suunnittelun eri päiville kuin palaverit. Näin päivistä ei tule rikkonaisia tai sekavia.

6.30 herätys
Herään aamulla ajoissa ennen töitä, että ehdin rauhassa juoda kahvia, katsoa uutisia sekä syödä terveellisen aamiaisen. Tänään aamiaiseksi oli chiasiemenvanukasta kookosveden sekä mangon kera. Rakastan kaikkia superfoodeja ja terveellinen ruoka on minulle tärkeää. Aamulla luen jo kotona myös sähköpostini ja vastailen jo kiireisimpiin ennen kuin lähden toimistolle.



7.50 lähtö toimistolle
Työmatkani on lyhyt, joten siihen ei tarvitse varata paljon aikaa, jos päiväni alkaa toimistolta. Kävelen töihin eväät laukkuun pakattuna. Mukana on myös kirjani lämpimäiskappale päivällä olevia lehtikuvauksia varten.





8.00 päivän aloitus toimistolla
Käyn alkuun läpi loput sähköpostit sekä avaan työpuhelimeni. Sitten alan valmistella sisustuspalaveria, joka alkaa toimistollani asiakkaan kanssa klo 9.00. Otan esiin kaikki suunnitelmaan kuuluvat tekstiili- ja materiaalimallit ja avaan koneelta kaikki tiedostot valmiiksi. Asiakkaalle luovutettava suunnittelukansio pääsee myös pöydälle odottamaan asiakasta.




9.00 ensimmäinen palaveri asiakkaan kanssa
Olen tehnyt asiakkaalleni suunnitelman olohuoneen ja ruokailutilan osittaisesta kalusteuudistuksesta sekä verhoista. Käymme läpi ehdotukseni. Asiakas on pyytänyt minua ehdottamaan useampia erilaisia tuotteita, joista hän sitten itse valitsee lopulliset tuotteet. Asiakkaani on visuaalinen ihminen ja taitava sisustaja, joka kaipasi lähinnä valikoiman rajausta muutamiin hänen kotiinsa sopiviin tuotteisiin, jotta kokonaisuus pysyy kasassa ja kaupoilla hankintojen teko olisi helpompaa.


10.45 pikapikalounas sähköpostien äärellä
Tänään on niin tiukka aikataulu, ettei tauoille saatikka lounaalle jää aikaa. Siispä tyydyn hyvin vaatimattomaan lounaaseen pikaisesti popsittuna tietokoneen äärellä. Näin käy todella usein, vaikka kunnollinen ja rauhallinen lounastauko tekee päivästä mielekkäämmän ja auttaa jaksamaan paremmin. Mutta yrittäjän arki on usein niin kiireistä, ettei sellaiseen luksukseen ole aikaa.




11.00 haastattelu ja kuvaus Annaan
Esikoiskirjani julkistetaan reilun viikon päästä ja Anna-lehti tekee minusta Viikon Anna -jutun. Toimittaja ja valokuvaaja saapuvat toimistolleni tekemään haastattelua ja kuvauksia, mutta päädymme kuvaamaan osan kuvista ulos. Haastattelu on todella ihana ja rento. Kuvaaja on todella ammattitaitoinen ja kuvauksissa naurattaa aivan aidosti. Ihana kokemus!




12.00 toinen asiakaspalaveri
Kun asiakas saapuu, on minulla suunnitelmat avattu jo koneelle, mutta kuulumisia vaihdettaessa levittelen pöydälle materiaalimallit, sillä palaverien välissä ei jäänyt aikaa tehdä sitä etukäteen. Asiakkaani on tilannut minulta konsultaatiopaketin ja nyt on projektin loppupalaverin aika. Käymme läpi kodissa tehtäviä pieniä remonttitöitä, ehdotan eteiseen tehostetapettia sekä muutamia uusia kalusteita.


13.45 iloinen kuvaviesti
Yllätyn todenteolla ja saan mielettömästi iloa päivään, kun poikaystäväni laittaa kuvaviestin, josta ilmenee, että kirjani on päässyt myyntiin Hulluille Päiville! Jee!



14.00 puhelinhaastattelu sekä kuvien toimitusta
Minulta on pyydetty haastattelua Kotivinkkiin. Jutussa olen lehden ”inspistyyppinä” ja haastattelun tueksi olen ottanut kännykällä kuvia minua inspiroivista asioista. Puhelinhaastattelun jälkeen toimitan vielä läjän ottamiani kuvia lehdelle. Yksi kuvista on keräilemistäni tuoleista se tärkein. Itse haastattelu oli ihanan positiivinen ja yllättävän monipuolinen puhelinhaastatteluksi. Tästä tulee hyvä juttu!




15.00 juoksevia asioita toimistolla
Vastailen vielä viimeisiin sähköposteihin sekä muutamaan puheluun. Käyn läpi ensi viikon aikatauluja. Luvassa on palaveria Asuntomessujen tiimoilta, konsultaatiokäyntiä, välipalavereita, kohdetarkistusta sekä yhteistyökumppanien tapaamista. Kiireinen viikko on siis tulossa. Paras pistää pillit pussiin, sulkea työpuhelin sekä tietokone ja lopettaa työt tältä viikolta.


17.00 viikonlopun aloitus = siivous
Perinteisiini kuuluu, että perjantaisin heti töiden jälkeen siivoan kotini viikonloppukuntoon. En osaa rentoutua sotkuisessa kodissa, vaan kaikki pitää olla järjestyksessä.


19.00 aivot narikkaan lenkillä
Lenkkeily on minulle paras tapaa siirtyä työmentaliteetista vapaa-ajalle ja rentoutua. Raikas ilma tuulettaa aivoja ja auttaa rauhoittumaan, unohtamaan tiukat aikataulut.


perjantai 20. maaliskuuta 2015

Kevätsiivoja ja emalilöytöjä



Kevät on otollista aikaa emalikeräilijälle. Auringonvalon lisääntyessä siivousinto kasvaa ja reippaan kevätsiivouksen aikana moni käy läpi varastojaan pohtien, mistä itselle turhasta voisi jo luopua. Komeroiden perukoille säilötyt emalipintaiset kattilat, pannut ja kulhot saattavat tässä vaiheessa päätyä kirppispöydälle tai kierrätyskeskukseen.

Muutama vuosi sitten retrosta innostunut keräilijä teki emalilöytöjä vielä halvalla. Nyt tietoisuus materiaalin haluttavuudesta ja arvonnoususta on lisääntymässä ja hinnat kovenevat – mikä toisaalta voi yllyttää jotakuta vanhasta luopumiseen. Maakuntien sekalaisilla rompetoreilla saattaa retroilijalle olla kuitenkin suotuisammat markkinat kuin kaupunkien trendikkäillä designtoreilla.



Käytetyt astiat kiehtovat monenlaisia keräilijöitä. Emalia voi hamstrata niin jokapäiväiseen käyttötarpeeseen kuin kodin sisustukselliseksi väriläiskäksi tai jopa kunnianhimoiseksi museokokoelmaksi. Jotkut haluavat hankkia vain priimakuntoista tavaraa. Käyttökelpoisuuden tai kokoelman rahallisen vaihtoarvon näkökulmasta se on toki tärkeää.  Kaikkia eivät emaliastioiden pienet pintalohkeamat kuitenkaan haittaa. Käytön jäljet voi kokea myös merkitykselliseksi tarinaksi esineen elämästä.

Suomessa kerätyin emali on Wärtsilän 1950- ja 1960-lukujen tuotantoa eli Konesilta- ja Finell-astioita, joiden hehkeät värit ja iloiset koristeet houkuttelevat. Wärtsilän Arabia Emali -tuotemerkin alla valmistetut tuotteet henkivät voimakkaan koboltin sinisen, tumman ruskean, auringonkeltaisen, kirkkaan punaisen ja vihreän voimin 1970-luvun värikylläistä arkea ja ovat nyt nousemassa kiinnostaviksi. 1970-luvun alussa materiaalin käyttöä laajennettiin astioista myös lampunvarjostimiin, pöytäpintoihin ja pallogrilleihin.



Tällä hetkellä emalibuumi näkyy vanhan emalin keräilyn lisäksi myös esimerkiksi emaliastioiden runsautena naistenlehtien ruoka- ja sisustusjutuissa sekä uusien, nostalgiaa henkivien emalituotteiden tulossa markkinoille. Keräilijän aarteet -sarjan uusin osa Iloista emalia tuo niin keräilijöille kuin kevätsiivousta tekeville inspiroivaa taustatietoa teräsemaliastioiden historiasta, valmistusmenetelmistä, esinemuodoista, koristeista ja suunnittelijoista.

Helena Leppänen


Helena Leppäsen Keräilijän aarteet: Iloista emalia on kaupoissa 23.3.
Kuvat Katri Lehtola

tiistai 17. maaliskuuta 2015

Kirjailija kertoo: Kauan eläköön vanha puutalo!




Suvi ja Sebastian Segercrantzin juuri ilmestynyt
kirja 8 x uudistunut puutalo esittelee
kahdeksan upeaa puutaloa sekä niihin tehdyt
remontit. Kirjasta löytyy paljon hyviä vinkkejä
kaikille omasta puutalosta haaveileville.

Teksti ja kuvat:
Suvi ja Sebastian Segercrantz

 
Vanhassa talossa asuminen kehittää paitsi kädentaitoja, myös hermoja. Lähtötilanteessa purkukuntoisen, 1800-luvun lopusta peräisin olevan torppamme remontti on jatkunut jo yli 10 vuotta.

Muutimme sisään, kun keittiö, kylpyhuone ja makuuhuone olivat asuttavassa kunnossa ja jatkoimme kunnostustyötä muihin huoneisiin. Vaikka oli toki ihanaa päästä asumaan omaan kotiin ja remontille jäi paikanpäällä enemmän aikaa, jälkeenpäin ajateltuna olisi sisäänmuuttoa kannattanut viivyttää. Viimeistelytyöt, kuten listojen asennus ja maalaus, kaakeliuunin muuraus sekä seinän rappaus, olisivat olleet huomattavasti helpompia ilman huonekalujen jatkuvaa siirtelyä, suojausta ja työkaluröykkiöitä milloin missäkin nurkassa. Koska Sebastian on halunnut tehdä itse kaikki työvaiheet alkuperäiselle tyylille uskollisesti käsityönä, on projektiin käytetty aika venähtänyt yli vuosikymmeneen. Nyt alakerran kunnostus on onneksi muutamaa listaa vaille valmis, mutta yläkerta onkin sitten oma tarinansa.
 
 
Ajatus kirjasta syntyi halusta nostaa esiin uskomattomia remonttitarinoita ja tuoda itse talot aidosti kirjan keskiöön. Parasta kirjanteossa oli päästä kurkistamaan tunnelmallisiin, keskenään hyvin erityylisiin puutaloihin ja tutustua perheisiin, jotka jakavat kansamme saman intohimon vanhojen rakennusten pelastamiseen. Kirjan perheet ovat kaikki todella aikaansaavia ja rohkeita: moni heistä on heittäytynyt työhön ilman mitään aiempaa kokemusta.
 
Vanhassa talossa asujaa voivat ärsyttää monien nykypäivän standardien puuttuminen, kuten säilytystilojen vähyys ja epäkäytännöllinen huonejako. Kuitenkin juuri nämä asiat tekevät talosta uniikin ja alkuperäisen. Kirjan tärkein tavoite onkin muistuttaa meitä kaikkia onnekkaita vanhan talon omistajia olemaan ylpeitä vinoista seinistämme ja rapisevasta julkisivustamme. Liika remontoiminen hävittää rakennuksen persoonan ja käsintehdyt puiset yksityiskohdat, joihin alun perin ihastuimme. Toivottavasti kirjaan kootut ohjeet sekä tarinat auttavat muita kunnostajia ja tuovat vanhojen talojen pariin uusia ihailijoita!
 
Suvi ja Sebastian

 
  

torstai 12. maaliskuuta 2015

Hyvä kahvi on harvinaisuus


Kahvittelu nyt trendikästä. Osa porukasta suorastaan hifistelee kahvinsa kanssa. On hienoa maistella erilaisia kahveja ja löytää uusia makuelämyksiä. Mutta millainen on oikeastaan hyvä kahvi?

On helppo sanoa, että hyvyys on on maistajan suussa niin kuin kauneus katsojan silmässä. Se on kuitenkin liian kevyt selitys. Hyville kahveille on olemassa myös pitäviä määritelmiä, jotka perustuvat pitkäaikaiseen tutkimukseen ja kokemukseen.

Ammattilaiset nimittäin pisteyttävät kahveja laatu- ja makuominaisuuksien perusteella. Vain muutama prosentti maailmalla tuotetuista kahveista yltää yli 80 pisteeseen, kun maksimi on 100.
Arvosteluasteikon takana on SCAE, Euroopan Erikoiskahviyhdistys. Yksi varsin kiistaton tapa määritellä hyvä kahvi on puhua kahveista, jotka ylittävät tuon maagisen 80 pisteen rajan. Tällaisesta kahvista käytetään nimeä "erikoiskahvi". Tällainen kupillinen yksinkertaisesti maistuu paremmalle kuin keskivertokahvi.


Laatu- ja makuominaisuuksien takia erikoiskahveista uutetuista juomista löytyy aina hyviä ja selkeästi havaittavissa olevia makuominaisuuksia. Ne voivat olla miellyttävän makeita ja hedelmäisiä tai marjaisia ja mehumaisia tai joskus jopa mausteisia ja yrttimäisiä sekä samalla pehmeän tuhteja.
Kahvipensas on kasvi siinä missä omena tai perunakin. Eri lajike eri paikassa tuottaa hyvin erilaisia ominaisuuksia marjan sisällä olevaan siemeneen eli papuun. SCAE:n arvostelussa pisteet annetaan kymmenestä eri osa-alueesta. Ne ovat aromi, maku, jälkimaku, hapokkuus, tuntuma, yhdenmukaisuus, tasapaino, profiili, makeus ja yleisarvosana.

Hyvät kahvit voivat olla keskenään hyvinkin erilaisia. Oleellista on, että kahvipensas saa kasvaa juuri kullekin lajikkeelle suotuisissa olosuhteissa ja että marjat kerätään oikeaan aikaan. Tämän jälkeen marjoja on käsiteltävä huolella, jotta marjan sisältä saatava siemen on hyvälaatuinen ja koko erä tasalaatuinen. Tämän jälkeen kukin erä papuja paahdetaan juuri sen ominaisuuksia kunnioittaen. Erilaiset pavut paahtuvat sekä niiden maut uuttuvat  juomaa valmistettaessa aivan eri tavalla.

Jos papujen paahtaminen ja jauhaminen sekä lopuksi kahvin keittäminen sujuu ongelmitta, kupillisessa voi olla käsittämättömän hienoja ominaisuuksia. Maku voi olla niin hieno, että tavallinen kahvin juoja ei sokkotestissä tunnistaisi juomaa kahviksi lainkaan vaan luulisi juovansa esimerkiksi marjamehua tai hedelmähauduketta.

Kahvin hyvyyteen liittyy makujen lisäksi muitakin asioita kuten esimerkiksi eettisiä arvoja. Mutta erikoiskahvit ovat aina jäljitettävissä sen kasvupaikalle ja tuottajatilalle. Lisäksi parhaat kahvit ovat yleensä vähemmän jalostettuja niin sanottuja vanhoja lajikkeita, jotka eivät menesty tehoviljelyssä vaan kasvavat pienillä tiloilla, jotka toimivat tyypillisesti vaikeakulkuisilla vuorten rinteillä. Niiden tuotanto on väkisinkin eettisesti korkeatasoisempaa kuin bulkkikahvien tuotanto.


Tavalliselle kahvisiepolle oivallinen ohje hyvän kahvin löytämiseen on kahvin taustan selvittäminen. Jos taustat kerrotaan pikkutarkasti, kyseessä on yleensä hyvä kahvi. Toinen tärkeä hyvyyden merkki on tuoreus. Jos paketista löytyy tieto lajikkeesta ja kasvupaikasta ja jos paahtopäivästä on kulunut enintään kuukausi, kahvi on todennäköisesti jokaisen mielestä hyvää juotavaa.

Kahvi-kirjan tekijät

Petri Nieminen ja Terho Puustinen

Kahvi - Suuri suomalainen intohimo, Tammi 2014

maanantai 9. maaliskuuta 2015

Puutarhuri on kokin paras kaveri – oli keittiö minkä kokoinen tahansa


Nina Laitiainen Hirvihaaran kartanosta toivottaa tervetulleiksi
Heidin, Teijan, Suvin ja kustannusjohtaja Tuija Nurmirannan 
Lumi on jo paikoin sulanut Hirvihaaran paviljongin ympäriltä ja aurinko hellii kirjan julkistamistilaisuuteen saapuvaa juhlaväkeä. Hirvihaaran kartanon puutarhuri Suvi Lehtonen yhdessä Heidi Haapalahden ja Teija Tuiskun kanssa on juuri julkaissut uuden lavaviljelyä käsittelevän kirjan Lavatarhuri.
Oma hyötytarha on monen unelma, mutta miten lavaviljely eroaa tavallisesta kasvimaasta? Lavaviljelyssä kasveja kasvatetaan avomaan sijaan lavoissa. Lämpötila on lavassa  avomaata korkeampi, näin ollen siinä voi kokeilla myös kylmänarkoja lajeja. Rikkaruohot pysyvät yleensä lavasta paremmin poissa kuin avomaalta. Lavaan myös niiden, joilla ei ole perinteistä viljelymaata, on mahdollista perustaa oma hyötykasvitarha. Lisäksi lavassa tarhaa voi hoitaa ergonomisemmassa asennossa.

Lavatarhuri-kirjassa pääsee tutustumaan siihen, kuinka oma lava kannattaa rakentaa, miten kasvit valintaan ja kuinka eri lajit lavassa parhaiten viihtyvät. Vinkeillä valitset omaan lavaasi parhaat vihannekset, ehkä papuja, lehtikaalia ja parsaperunaa...

Kirjan julkistamistilaisuudessa Hirvihaaran keittiömestari Mikko Liikaluoma kuvasi myös sitä, kuinka hyötytarha on muuttanut hänenkin työtään. Pitkälle suunnitellut ruokalistat ovat historiaa, ja nyt kukin kokonaisuus rakennetaan niistä raaka-aineista, jotka kulloinkin ovat parhaimmillaan. Vieraat voivat nähdä kokin pistäytyvän tarhassa hakemassa yrttikimppua tai puutarhurin kantavan sisään korillista kurpitsaa. Jokainen voi omaa mielikuvitustaan käyttäen pohtia, mitä illalla tarjotaan. Ammattilainen sen tietää: sillä on väliä, mistä vihannekset tulevat. Ja nyt omasta hyötytarhasta voivat haaveilla nekin, joille perinteisen kasvimaan pitäminen on mahdotonta.
Suvin viljelyoppeihin voi tutustua Lavatarhuri-kirjassa ja Suvin kevään puutarhakursseilla. Kannattaa kuitenkin varoa, lavoilla on kuulemma tapana lisääntyä. Yhdestä lavasta aloittanut huomaakin seuraavana vuonna lavoja olevan kaksi ja kahden jälkeen neljä ja neljän jälkeen… No, kuka niitä enää laskee.
Kuva Suvi Lehtosesta kirjasta Lavatarhuri (kuvaaja Teija Tuisku)
Muut kuvat ja teksti: toimitus/Paula

perjantai 6. maaliskuuta 2015

Yrteissä riittää valinnanvaraa, mutta mitkä sopivat samaan ruukkuun?

Linnunlaulun, auringonpaisteen ja kuivien katujen lisäksi varma merkki kevään tulosta on puutarhakirjojen saapuminen kauppoihin.  Sonja Lumme kävi puhumassa Puutarhanaiset ry:lle yrttien kasvatuksesta ja kirjastaan Sonjan yrttitarha.


Mitä yrttejä tänä keväänä oikein kannattaa lisätä omaan yrttitarhaan?

Mielenkiintoisia yrttituttavuuksia ovat mm. uusvanha väinönputki, Välimeren tulokas oliiviyrtti ja Keski-Euroopassa luonnonmukaisena kasvava suolayrtti.
Sonjan yhtä suosikkia ranskanrakuunaa ei myöskään pidä unohtaa.

Hyötykasviharrastus on helppo aloittaa yrteistä. Pienessä puutarhassa, parvekkeella tai sisälläkin ruukussa saa kasvatettua monia yrttejä. Jo muutamalla yrtillä pääsee hyvin alkuun. 
 
Kirjassaan Sonja kertoo, mitkä yrtit sopivat samaan ruukkuun. Esimerkiksi kuivemmasta pitävät timjami, oregano, rosmariini ja oliiviyrtti viihtyvät samassa ruukussa. Toisen ruukun voi koostaa vaikka basilikoista, persiljasta, steviasta ja salviasta. Tärkeintä on, että samaan ruukkuun valitsee yrttejä, jotka viihtyvät samanlaisissa kasvuolosuhteissa.

Sonjan yrttitarhasta löytyvät ohjeet yrttien kasvatukseen, käyttöön ja säilöntään.
Sonjan voi keväällä tavata mm. Tampereen Supermessujen Puutarhamessuilla 17.4. ja 18.4. Kannattaa myös kurkistaa Sonjan blogiin.
Kuva basilikasta ja rosmariinista kirjasta Sonjan yrttitarha (kuvaaja Arne Nylander)
Muuten teksti ja kuvat: toimitus/Paula